14. Kerrankin normaalia arkea

Heippa!

Mun on pitänyt kirjoitella tänne blogin puolelle jo viikon ajan, mutta aina olen löytänyt jonkun mukamas nerokkaan tekosyyn: ei ole kuvia (kyllä on!), ei ole aihetta postata (niitäkin löytyy!), ei ole aikaa (sitäkin olisi!). Elikkäs paras ehkä yliviivata nämä syyt ja oikeasti alkaa kirjoittelemaan tänne! Aloinkin tässä miettiä, että miksi en ole oikeasti vaivautunut päivittelemään blogiamme. Ehkä suurin syy on oikeasti blogin ulkoasu, josta en juurikaan tällä hetkellä pidä. Uusi banneri on onneksi tulossa, mutta itse ulkoasuun olen suunnitellut jonkinlaista uudistusta. Harmi vain etten ole mikään tekniikan ihmelapsi ja ehkä maailman huonoin tekemään bloggeriin näitä ulkoasuja ym :D Joten antakaa se anteeksi.

Nyt alkulöpinöiden jälkeen voidaan taas palata itse postauksen sisältöön! Aloitetaanpa vaikka eilisestä (26.08.) jolloin käytiin ihan kolmistaan maastossa. Nepan toinen ylläpitäjä Oona  tuli mukaan kävellen ja otti pari kuvaa, kun käytiin poseeraamassa reitin varrella olevalla pellolla. Pakko sanoa, että valaistus ja maisema olivat täydelliset pienelle kuvausseissiolle! Vaikka Nepa ei olisi malttanut seisokella mallina kovinkaan kauaa, mutta saatinpaa pari onnistunutta kuvaa, hah. Käytiin kiertämässä meidän perus minimaastolenkki, jossa menee kävellen se 30 minuuttia suurinpiirtein. Ravipätkällä tottakai vähemmän, mutta yleensä mennään tuo pikkulenkki vain kävellen. Täällä ovat nimittäin tiet sen verran kovat (joku järkevä on jättänyt vanhan asfaltin hiekan alle) joten me ravataan siinä tosi harvoin. Lenkki meni hyvin, Nepa ei säikkynyt mitään paitsi vanhan miehen talolla veinasi vähän kiihdyttää askeleitaan. Kai sille jonkinlaiset traumat jäi sitä taloa kohtaan (kts. tämä postaus).

Joku on varmaan huomannutkin meidän "oudot" varustukset ja silmiinpistävät värivalinnat. Nöyrimmät anteeksipyyntöni siitä! :D Elikkäs suitsien turpahihnanhan pitäisi oikeasti olla ylempänä, mutta meillä ei vielä ole nahanrei'itintä ja tuntuu ettei niitä löydä mistään. Turppis on siis viimeisessä rei'iässä eikä se hankaa kuolaimiin tai kumitutteihin joten suurta häiriötä siitä ei ole, mutta aiotaan kyllä nostaa sitä heti, kun vaan saadaan se nahan tappokone käsiimme. Tai sitten ostamme yksinkertaisesti cob-koon suitset. Käytössä olevat ovat fullit ja uskomme, että myös cob menisi koska leukaremmi on myöskin viimeisessä rei'iässä käytössä. Kuolain saattaa jossain kuvissa näyttää liian isolta, mutta oikeasti se on sopivan pituinen. Suora kuolain vain liukuu Nepan suussa puolelta toiselle, kun neiti tykkää välillä pelailla sillä. Vihreä korvahuppu on sopivan kokoinen, mutta noh, värimaailma ei ole omaan silmään kovin kaunis yhdistettynä vaaleanpunaiseen. Se on kuitenkin auttanut niin paljon kärpästen ja paarmojen häädössä, että ei olla oikein viitsitty mennä ilmankaan kun muuten Nepa heiluttelee ja hankaa koko ajan päätään.
Ehkä kaikista epäilyttävin varuste on tuo pinkki heijastin rintaremmi. Ollaan käytetty sitä rintaremmiä korvaamana apuna ja se toimii siinä ihan hyvin! Satula nimittäin veinasi alussa valua aina hiukan taakse päin joten rintaremmi on estänyt tätä. Nyt en ole edes kiinnittänyt huomiota satulan valumiseen, kun ollaan aina tuo härveli laitettu. Täytyypä katsoa ensi kerralla valuuko satulaa enää, kun prinsessa on saanu komeasti lihaksia. Sitten vielä romaanista ja satulan säkätilasta nopea info: satulassa on riittävä säkätila, mutta se on Nepalle edestä vähän leveä. Siksi sillä on romaani käytössä, joka taas saa säkätilan näyttämään liian pieneltä/ahtaalta. Mutta näin ei oikeasti ole.

Nepan mielipide kengityksestä.

Nepa kengitettiin pari viikkoa sitten ja noh, kengitys ei mennyt ihan putkeen. Hevosessa ei ollut mitään vikaa, se seisoi kiltisti paikoillaan ja oli muutenkin normaali kaikki-käy-Nepa mutta kengittäjä vaikutti olevan vähän huolimaton. Ensinnäkin Nepalle laitettiin kokoa liian pienet kengät. Lisäksi kantoja vuoltiin vähän liikaa. Lopputulos oli se, että meidän neidillä oli kertynyt nestettä jokaiseen jalkaan ja vasta viikko kengityksen jälkeen jalat alkoivat palautua normaaleiksi. Pakko sanoa, että kyllä otti päähän! Kengitys kun ei ollut mitenkään halpa... Onneksi Nepa joutuu olemaan noilla kengillä enää viikon, kun muutetaan uudelle tallille ja siellä sen tallin oma kengittäjä lupasi katsoa heti meidän neidin jalat läpi. En vielä tässä vaiheessa paljasta uudesta tallipaikasta sen enempää, mutta ajattelin tehdä sitten itse muutosta postauksen.
Huomenna oltaisiin myös menossa taas maneesille joten siitäkin on lähipäivinä tulossa postausta :)

Onko teillä huonoja kokemuksia kengityksestä?