27. Pääkallokelit

Viimeisen kuukauden ajan ilmat ovat olleet todella huonot täällä meillä ajatellen ratsastusta ja hevostelua. En liioittele yhtään jos sanon, että jokaikinen paikka on peilijäässä. Hevosia on ollut todella vaikea liikuttaa oikein mitenkään, kun kaikkialla on jäätä. Kenttä on ollut kaikista vaarallisin, se on nimittäin ihan kiiltänyt jäästä eikä siinä ole ollut yhtään lunta päällä. Pellollakaan ei ole juurikaan ollut lunta, ehkä se 4cm ja paikoittain 10cm läjiä. Ja taas joissain kohdin peltokin on peilijäässä. Maaston tietkin ovat olleet yllätys yllätys aivan peilijäässä enkä uskalla sinne lähteä kokeilemaan onnea jos vastaan tuleekin rekka tai linja-auto. Siinä onkin pääsyy miksei blogiin ole tullut uutta postausta ennen tätä päivää.

Tänään muistin pitkästä aikaa ottaa järjestelmäkamerani mukaan tallille ja sieltä tulikin mukavasti kuvia. Lunta on tullut jonkin verran lisää, mutta ei niin paljon että uskaltaisin mennä käyntiä kovempaa. Tänäänkin vain päästin Nepan kentälle vapaana kävelemään ja tein sen kanssa maastakäsittely juttuja. Kentän pinnalle oli tullut lunta joten se piti nyt paremmin, mutta jos kengällä rapsutti pintaa niin alta paljastui heti jääkerros eli en vielä tänäänkään uskaltanut ravuuttaa. Ja Nepa on siitä viisas ettei se ravaile tai laukkaile ilman pyyntöä vaikka olisikin kentällä irti. Tänäänkin se seurasi minua irti ollessaan kuin koiranpentu, tehden perässäni kolmikaarista kiemurauraa, voltteja sekä muita ympyräkuvioita. Tein myös pysähdyksiä, joiden tavoitteena oli että Nepa pysähtyi samaan aikaan minun kanssa. Harjoitus onnistui todella hyvin ja Nepa oli kuulolla koko ajan joten se myös pysähtyi heti kun huomasi oman vauhtini hidastuvan. Nepa on oppinut myös peruuttamisen todella hyvin nimittäin maastakäsin tarvitsee ottaa vain pari askelta sitä kohti, kun se jo peruuttaa tunnollisesti.

Pidän tämän postauksen enemmän kuvapainotteisena, joten nauttikaa talvisista kuvista! ☺

Joku poltti roskia

Mikä oli suosikkikuvanne?