9. Yksi-Kaksi-Kolme, Laukkaa!

Heipodei!

Paljon asioita ehtii tapahtua niin lyhyessä ajassa. Kohta ollaankin jo kymmenessä postauksessa! Mites se aika näin nopeasti märehtii eteen päin? Mun ja Nepan päät on täynnä lehmiä. On ne vaan niin mielenkiintoisia eläimiä. Nimittäin nyt viime viikolla lehmät tulivat melkein naapurilaitumelle elikkäs noin 200 metrin päähän. No tuosta pellon päädystähän on tullut aika pelottava paikka, mutta kyllä sinne mennään vaikkapa sitten pienen tappelun kautta :) Mutta ollaan ylpeitä meidän prinsessasta, joka on niin rohkeasti käynyt tervehtimässä rahvasta lehmäkansaansa. Eli toisin sanoen Nepali ei enää saa järkyttäviä sätkyjä märehtijöistä. Mikä on todellakin hyvä juttu!

Hepat on siis tosiaan päässeet laitumelle, josta ne nauttivat täysin korvin. Lämpimät ilmat ovat myöskin vaatineet veronsa, nimittäin Nepasta on tullut ratsastaessa patalaiska. Kyllä, luitte oikein! Tämä meidän ex-ravuri (jota vieläkin epäilen joko laukkaratsuksi tai nyt jota olen nyt alkanut epäillä vanhaksi ratsastuskoulun poniksi) on muuttunut laiskaksi kuin mikäkin. Varsinkin pellolla! Maastossa vielä oma moottori löytyy, mutta pellolle pitää ottaa jo raippa mukaan, että ravi pysyy yllä. Heh.
Nepan ravi on saanut paljon kehitystä (ainakin vierailevan ratsastajan sanomisesta päätellen). Olen kyllä itsekkin huomannut kehityksen ja olen tottakai tyytyväinen! Oikeastaan enemmän kuin tyytyväinen :) Nepan ravi on saanut paljon tasapainoa ja se pystyy jo tekemään pääty-ympyrän kokoisia voltteja molempiin suuntiin. Vasen kierros on Nepalille vaikeampi, mutta se varmaan johtuu vain siitä ettei se ole kulkenut siihen kierrokseen yhtä paljon kuin oikeaan. Tätäkin kierrosta ollaan alettu vahvistamaan! Kuolainten vaihto auttoi vähän, mutta vieläkin etsitään sitä oikeaa. Korvahuppu ja huopa löytyi kaapin perältä - ja vielä ihan väri väriin!

Mulla on ollut tällä viikolla talliviikko elikkäs oon tehnyt vuorottain aamu-, päivä- ja iltatalleja. Se on ollut mukavaa vaihtelua tavalliseen arkeen ja varsinkin nyt, kun kesäloma alkoi! Saa viettää päivät pitkät tallilla heposten kanssa. Ollaan kaverini kanssa käyneet maastossa, juoksuttamassa, ratsastamassa, rapsuttelemassa, kuvailemassa... ja lista vain jatkuu! Ei siis voisi toivoa parempaa kesälomavikkoa :) Me ei vielä ratsastaessa vaadita Nepalta ihmeellisempiä juttuja, koska tammalle pitää saada vielä enemmän massaa ja lihaksia, mutta pikkuhiljaa edetään. Eihän tässä kiire ole minnekkään? Ei meillä ainakaan! Ja siihen nähden, että tämä hevonen on ollut meillä vähän päälle kuukauden, on se edistynty huimasti! Tiedän, että varmaan jokaisessa postauksessa hehkutan teille tätä eläintä, mutta pakko sanoa ettei vastaan ole vielä tullut yhtä erikoista ja mielenkiintoista hevosta. Nepassa on haastetta, mutta ei liikaa vaan sopivasti. Tietenkään kaikki ei ole ollut ruusuilla tanssimista, mutta eihän mikään ole missä ovat eläimet mukana - tai ihmiset.

Olen todella tyytyväinen, että Nepali päätyi meille ylläpitoon. En kadu yhtään! Mulla on todella hyvä fiilis tästä ja oon varma, että päästään meidän tavoitteeseen vielä joskus. Ennenkuin te siellä muodostatte kauhukuvia niin ei, Nepasta ei tule 150cm ratoja hyppivä estehevonen tai GP-tason taitavaa kouluratsua. Tavoitteena olisi saada siitä harrasteratsu, joka selviäisi HeC:n kunnialla läpi sekä hyppäisi pieniä esteitä (olisko 50-60cm?). Mutta huomioikaa, että tämä tavoite on oikeasti vielä valovuosien päässä!

Aamuinen lehmien tuijotus käynnissä.

Mutta oon puhunut ihan sivusuun, kun otsikko antaa kuvan. Elikkäs ollaan otettu taas askel eteen päin! Nimittäin viime viikolla otettiin Nepa liinaan, eikä siinä ollut vielä mitään uutta. Mutta se uusi juttu oli se, että laitettiin ratsastaja selkään ja päivän aiheena oli kokeilla laukkaa. Ja en voi muuta sanoa, että sehän meni upeasti! Nepa nosti laukan todella hyvin, vaikkei kauan aikaa sitä ylläpitänytkään. Se tosin saattoi johtua myös hermostuneesta ratsastajasta. Itseänikin jännitti, vaikka olin tällä kertaa liinan toisessa päässä. Ihan turhaa koko jännitys näin jälkeen päin ajatellen. Kaikki meni hienosti eikä saatu aikaiseksi edes pientä pukkia. Ja vielä suurempi yllätys meille oli, miten hallittua Nepan laukka lopulta oli! Olen katsonut satoja videoita youtuben ihmemaailmasta, joissa juurikin ex-ravurit tahtovat kiitää sellaista kiitolaukkaa että ihan itseäkin alkaa jännittämään! Tosin meidän prinsessan hitaus saattaa johtua ylipäätään laiskuudesta, hah! Mutta ei voisi tyytyväisempi olla :) Kävimme myös eilen (05.06.) kaverini kanssa maastossa. Kaverini meni Iitulla ja minä tietysti Nepalilla. Maasto meni paremmin kuin viime kerta ja hepat ei jännittäneet yhtään! Valitettavasti jouduimme vaihtamaan järjestystä niin, että me prinsessan kanssa kävelimme viimeisinä :D Välillä Iitu joutui pysähtymään odottamaan meitä, mutta ainakaan ei tarvitse pelätä liian  kovasta vauhdista.

Maastoreissun jälkeen.

Iitu.

Suuri hatunnosto teille kaikille, jotka jaksoitte lukea ihan koko postauksen! Ja hatunnoston lisäksi syvä kumarrus teille vakituisille lukijoille, joilla on kiinnostusta seurata tätä meidän taivalta. Perimmäinen syy koko blogin perustamisellehan oli, että voisin esim. vuoden päästä lukea näitä postauksia ja muistella, että mistäs me lähdettiinkään liikkeelle jne.

Nyt kesäloman alettua meillä on hirveästi kaikenlaisia ideoita ja suunnitelmia, että mitä tehdään Nepan kanssa. Ehkä radikaalein ja isoin juttu tällä hetkellä on, että lähdetään jossain vaiheessa tässä kahden kuukauden sisällä maneesille. Ja eihän me siellä mitään ratsasteta vaan tutustutetaan Nepa puomeihin sekä esteisiin. Tarkoitus olisi siis irtohypyttää ja tehdä maneesi tutuski prinsessalle, että seuraavalla kerralla uskaltaa nousta selkäänkin asti ;)

Syksyllä on myös tallin vaihto ajankohtainen, mutta se ei ole vielä ajankohtaista! Saadaa kesä mennä rennosti harrastaen ja treenaillen tuolla täydellisellä maalaistallilla. Tällä hetkellä ollaan katseltu juurikin tallia, joka on maneesin lähellä, mutta kuten sanoin on vielä liian aikaista alkaa miettimään semmoisia :)

Mitä suunnitelmia teillä on kesälle? Hevosilla tai ilman.