21. Liikaa tekstiä

Nyt on tullut vähän isompi postausväli viime kertaan, mutta mulla on yksinkertaisesti vain ollut niin kiire etten ole saanut revittyä aikaa kirjoittaa meidän kuulumisia. Mun päivät kun tahtoo olla sellaisia, että koulusta suoraan menen tallille ja sieltä kuuden aikoihin tulen kotiin, jolloin teen läksyt ja hups; pitäiskin mennä jo nukkumaan! Ja rehellisesti sanottuna postausinto on myös ollut kadoksissa, kun tässä kuukauden sisällä ei hirveästi ole mitään tapahtunut...
Viime postauksessa kerroinkin, että Nepalla oli jalat turvonneet tuntemattomasta syystä ja näitä alettiin sitten seurailemaan. Jalkoja hoidettiin seuraava viikko joka päivä kylmäämällä joko vedellä tai linimentillä ja vain kävelemällä kentällä. Turvotus laski ja kaikki näytti olevan hyvin, mutta sitten huomattiinkin Nepan liikkeessä epäpuhtautta. Sen vasen takajalka liikkui huonommin kuin oikea. Tästä lähtikin seuraava aivopähkinä käyntiin ja yritettiin ottaa selvää, että mistä oikein tämä epäpuhtaus johtui. Venyteltiin Nepaa joka päivä ja pidettiin tarkasti silmällä mahdollisia muutoksia, mutta hevonen liikkui yhä jäykästi. Toisina päivinä enemmän ja toisina vähemmän. Kengitys oli tilattu sille viikolle (pari viikkoa sitten), mutta kengittäjää ei saatu paikalle, kun vasta viime viikolle. Ja se oli meille siunaus ♥ Nimittäin nyt tämän viime kengityksen jälkeen osaavan kengittäjän toimesta Nepan jaloista lähti kaikki turvotus ja liike muuttui takaisin puhtaaksi! Näillä näkymin siis kaikki johtui vain vääränlaisesta kengityksestä, josta tuskailinkin jo joskus aiemminkin.
Mutta ettei vaan tultaisi liian iloisiksi Oonan kanssa, niin Nepa päättikin tiputtaa toisen etukenkänsä neljä päivää kengityksen jälkeen. Kivaa, vai mitä? Siitä seurasikin pakkolomaa kolme päivää. Onneksi kengittäjä on tallimme vakikenkääjä joten torstaina hän sattui olemaan tallilla ja löi ponille uuden kengän jalkaan ♥ Tippunutta kenkää ei tosiaan koskaan löydetty, saa nähdä milloin se tulee talliin kummittelemaan.

Tänään (5.11.) kävin pitkästä aikaa ihan kunnolla työskentelemässä kentällä Nepsukan kanssa. Kenttä oli tosin kova ja jäinen joten harjoittelimme käynnissä pysähdyksiä, peruutuksia, voltteja ja suunnan muutoksia. Nepa on nyt oppinut peruuttamaan ihan kunnolla selästä käsin ja kulkemaan pitkiäkin pätkiä kuolaintuntumalla ♥ Suun aukominen ja pään heittely on vähentynyt huomattavasti ja tänäänkin Nepa kulki kuolaimeen tukeutuneena hienosti pitemmän pätkän. Ja kuolaintuntumalla siis tarkoitan, että hevonen ei vastustellut tuntumaa (jota Nepa on tähän asti tehnyt heittelemällä päätään tai pelaamalla kuolaimella; tosin tekee se sitä vieläkin, mutta paljon vähemmän!). Olen niin ylpeä tästä meidän projektista! Ja mehän ollaan edetty todella hitaasti ettei vaan Nepalle tulisi minkäänlaisia suoristuspaineita tai että opittavia asioita tulisi liian monta kerralla.
Juoksuttaessa chambonit ovat auttaneet ja nykyään Nepa kulkee pätkittäin kauniisti kaula kaarella, käyttäen takaosaansa ja selkäänsä. Ei vielä pitkiä pätkiä, mutta nämä lyhyetkin pätkät kertovat kehityksestä ♥
Pari viikkoa sitten Nepan kanssa tehtiin myös ensimmäisiä puomiharjoituksia ratsastaja selässä. Nepahan tykkäsi hommasta, kunhan se ensin tajusi mitä piti tehdä. Aluksi se meni kiemurrellen puomin luokse ja veinasi mennä ohitse, mutta loppukäynneissä pystyin mennä pitkin ohjin puomille eikä neidillä ollut enää aikomustakaan mennä ohitse. Ravissa Nepa veinasi vähän kuumua ja se innostuikin ihan hyppäämään yhden puomin ylitse! Saa nähdä asuuko Prinsessan sisällä tulevaisuuden estetähti ☺

Tänään ♥

Juoksutusta ennen, alkukäyntejä. Hämärä tappo laatua :D

Onko teillä jo lunta? Jos on, onko hepat reagoinut siihen mitenkään? ☺