22. Ratsastusmateriaalia + laaduttomia kuvia

Alkuviikon taluttelua. Nepa näki ihmisiä.

Tämä viikko on suoraan sanottuna mennyt lähes täydellisesti. Alkuviikosta kävin kävelemässä Nepalla tai taluttamassa kentällä, kun eipä siinä voi juurikaan muuta tehdä. Kenttä on aivan jäässä ja epätasainen, mutta kun lunta on vielä niin vähän niin eipä sille voi mitään tehdä.
Torstaina olin tunnilla Nepsukan kanssa maneesilla ja tämähän oli siis Nepan ensimmäinen ratsastuskerta maneesissa JA ryhmässä. Alkuun Nepa oli vähän hermostunut ja jännittynyt, kun se vähän vierasti uutta tilannetta. Pikkuhiljaa se kuitenkin ymmärsi, että kavereiden pepussa kiinni ei tarvitse kulkea eikä haittaa, vaikka kaverit olisivat ihan toisessa päädyssä. Tämän jälkeen Nepa alkoi rentoutumaan ja jännitys-puhina jäi pois sekä avutkin alkoivat mennä paremmin läpi. Tunnilla tehtiin paljon ympyröitä, voltteja sekä työskenneltiin käynnissä pääty-ympyröillä: vuorotellen isontaen ja pienentäen ympyrää. Olin aivan ihmeissäni, kun Nepa oikeasti väisti pohkeesta! Ennen pohje on tarkoittanut vain kaasua joten olin kyllä yhtä leveää hymyä, kun prinsessa ymmärsi pohkeelle toisenlaisenkinlaisen tarkoituksen. Toisten laukatessa työskentelin Nepan kanssa keskiympyrällä kevyttä ravia. Nepa alkoi pikkuhiljaa tukeutua kuolaimeen ja laskea päätään, mutta vain pieniä pätkiä. Mutta nämäkin pätkät saivat hymyn huulille, edistys on aina edistystä! Lopussa Nepa alkoi jo väsähtää, kun se olisi halunnut itse pudottaa ravin käyntiin varsinkin vaikeammassa kierroksessa. Tein yhden siirtymisen käynnistä raviin ja ravasin onnistuneen ympyrän, jonka jälkeen annoin Nepalle pitkät ohjat ja runsaasti taputuksia.

Onks pakko pukee jos ei haluu?

Perjantaina kaverini kävi taluttelemassa Nepaa tallin ympäristössä, kun kentällä tuli niin isot tilsat ettei siellä viitsinyt käppäillä. Meidän tallin alue on vähintäänkin mielenkiintoinen hevosen mielestä, koska talli on samalla ammattikoulu joten traktorit sun muut koneet on ihan arkipäivää - samoin alueella kulkevat oppilaat. Siksi olemme olleet Oonan kanssa ihan ihmeissämme (positiivisesti tietty!) että miten rauhallinen Nepa oli heti, kun se muutti nykyiselle tallille. Se ei ole korvaakaan hetkauttanut traktoreista tai muista koneista vaan kaikki on ok ♥

Lauantaina kävimme Oonan kanssa maneesilla kahdestaan (tottakai Nepakin oli mukana, hehheh). Oona ratsasti ensin ja lopuksi minä. Nepa oli aluksi todella hermostunut ja olisi halunnut kaahottaa ympäriinsä maneesissa. Pidätteet eivät menneet millään läpi ja muutenkin touhu oli ihan ihmeellistä. Kun nousin itse selkään, olin vähän aikaa suorastaan järkyttynyt. Nepa ei kuunnellut ohjaa yhtään vaan olisi halunnut vain kiitää eteen päin. Se tahti koko ajan ja oli valmiina räjähtämään pitkälle sivulle. Aloin työskentelemään ensin käynnissä tehden voltteja ja pysähdyksiä. Kun Nepa tuntui taas kuuntelevan käynnissä, otin raviin. Ja sehän alkoi kuskaamaan minua ihan 6-0! Olin ihan ihmeissäni, että missä oikein mennään. Silti päättäväisen rauhallisesti jatkoin isolla pääty-ympyrällä työskentelemistä ravissa ja pikkuhiljaa Nepa alkoi rauhoittumaan ja rentoutumaan. Siirryin työskentelemään keskiympyrälle ja kohta se oli ihan kuin eri hevonen kuin alussa. Se kuunteli jokaista apua ja oli taas herkkä suustaan ja ohjalle. Se laski jopa päätään ja tukeutui kuolaimelle hetkittäin, mikä sai minut taas hymyilemään. Loppuajan se menikin oikein mallikkaasti ♥ Mistälie johtui alkuinen hermostuneisuus. Alla oleva materiaali juurikin lauantailta ja loppuverkasta, jolloin Nepsukka näytti parhaat puolensa.

Anteeksi laatu... Videolta napattu.

Tänään kävimme kaverini kanssa tallilla suunnitelmanani kokeilla uusia kuolaimia sekä ratsastaa kentällä. Noh, kenttähän oli yhä epätasainen kun sitä lunta ei ole tänne pohjoiseen oikein satanut. Meillä on ehkä max. 5cm lunta ja sekin on vain niissä paikoissa missä sitä ei kaivattaisi. Mutta vaihdoin Nepan suitsiin ostamani oliivikolmipalan ja alettiin harjaamaan prinsessaa. Kun neiti oli harjattu ja varusteetkin olivat ilmestyneet päälle, hienosäädin vielä suitsia jotta saatiin kuolain oikealle kohdalle. Nepa näytti olevan ihan tyytyväinen eikä mutustellut kuolainta niin paljon laittaessa kuin edellistä. Kentällä vain kävelin ja tein käynnissä voltteja sekä muita kiemuroita. Nepa toimi todella hyvin tällä oliivipäisellä kolmipalalla eikä se vastustellut ratsastajan kättä niin paljoa kuin suoralla (tai sitten tänään oli vain superkiva päivä!). Mutta mennään ainakin toistaiseksi tällä kuolaimella. En tehnyt mitään ihmeellistä kentällä enkä ratsastanut kovinkaan kauaa (about 15-20min?) koska Nepalle tuli aivan järkyttävät korkokengät (=tilsat) jalkoihin ja se kompuroi ikävästi. Otettiin vielä pari kuvaa kentällä ja sitten painuttiin sisälle talliin.

Laatu... Juoksi kirkuen pois.

Onko teillä lunta? Mitä ootte tehneet heppojen kanssa jos kenttä ollut käyttökelvoton?