7. Kesähapsut

Moikka taas "pitkästä aikaa" !

Tänne Pohjois-Pohjanmaallekkin on nyt se paljon puhuttu kesä alkanut tulemaan. Maasta kasvaa vihreää ruohoa, ötökät surisee korvan juuressa ja hevoset (sekä ihmiset!) hikoilee. Nekusta on paljastunut hirveä ahmatti, joka ei voi olla syömättä edes paria sekuntia - ainakin tamman itsensä mielestä! Tarhasta haku --> ruohotupsulle, tarhaan vienti -->, missä vain taluttaminen --> ruohotupsulle. Hah, jos Nepa saisi päättää niin se söisi koko Suomen tyhjäksi ruohosta parissa yössä! Prinsessan mahakin alkaa näyttää siltä. Tietenkään Nepa ei myönnä sitä itselleen... Heh.

Kävimme kaverini kanssa sunnuntaina ensimmäistä kertaa yhdessä maastossa! Ja ihan ratsain vieläpä. Pakko myöntää, että aluksi kyllä hirvitti kun Nepa oli niin täynnä virtaa ja säikkyi kaikkia ihmeellisiä asioita kuten pellon kulmia. Mitälie tiikereitä rinsessa siellä näki. Kaverini otti ratsukseen Iitun, joka on myöskin Nepsukan tarhanaapuri ja myöskin ex-ravuri. Varustettiin hepat pihalla, kun oli tosi ihana ilma! Aurinko paistoi ja ulkona oli +24 astetta. Nepa oli hikinen jo, kun istutin satulan sen selkään.
Kaverini ei ollut ikinä mennyt Iitulla joten menimme hetken aikaa pellolla, jotta kaverini ja Iitu saivat tutustua toisiinsa ennen lähtöä surman suuhun eli maastoon. Nepa oli tosiaan pellolla jo todella energinen ja säpsy. Se säikkyi asioita, joita se ei edes ennen ole huominoinut. Luulen kyllä, että tämä energisyys ja säikkyminen johtuu ihan vain uudesta ruoasta, jota se nyt syö. Builder Mix on täysrehu ja me taviaivot syötetään sille vielä lisäksi kauraa sen kanssa. Nyt ennenkö kukaan alkaa syyttämään meitä liiallisesta ruokinnasta niin mainittakoon, että annamme builder mixiä suositusta vähemmän juurikin kauran takia. Jos Nepan pää ei ala selviämään tuosta määrästä, jätetään kaura kokonaan pois ja lisätään builder mixiä. Katsotaan miten käy!
Nyt eksyin taas aiheesta, mutta siis pellolla kulmat olivat jotain aivan järkyttäviä Nepan mielestä. Varsinkin yksi eräs pääty, jonka tolpan päälle oli tuotu valmiiksi aitausvälineet. Nepsukka veinasi heittää heti ympäri, mutta siinä hetki tapeltiin ja pyörittiin, kunnes mamma tajusi ettei se aidanseipäs nyt kimppuun hyökkää kuitenkaan. Toinen kulma oli pelottava siksi, että sieltä näkyi kauempana laiduntavia lehmiä. Nepsukka järkyttyi ja heittikin ympäri, mutta siitä seurasi vain taas pyörimistä ja siedättämistä kulmassa. Kun olimme päässeet näiden kahden kulman järkytyksestä, aikaa oli kulunut mukavat puolituntia. Kaverini oli ravaillut Iitun kanssa ja he olivat henkisesti valmiita lähtemään maastoon. Niimpä otin itsekkin pari ravipätkää molempiin suuntiin eikä prinsessa enää välittänyt juurikaan kulmista.

Omnom! Äkkiä ruokaa ennenkö kesä loppuu.  t. Rinsessa

Oli pakko laittaa joku kuva tähän väliin tai te nukahdatte sinne älylaitteidenne päälle.
Lähdettiin sitten maastoon järjestyksessä Nepa ja Iitu peränpitäjänä. Iitu potkii joten pidettiin hyvänä vaihtoehtona jättää musta tamma viimeiseksi. Nepsukka kulki reippaasti korvat hörössä ja tuijotteli maisemia. Oikeastaan puolet koko 2km lenkistä se kulki jännittyneenä ja se säikähtikin Iitun pärskähdystä. Heh, hassu eläin! Kaikista hirvein kohta oli sen vanhan ukon talo, joka päätettiin ohittaa Iitu ensimmäisenä ja me perässä hyvän turvavälin kera. Iitu ei säikkynyt mitään koko matkan aikana joten se on ainakin hyvä maastohevonen. Tämä meidän prinsessa otti pari raviaskelta sen pelottavan talon kohdalla, mutta hiljensi heti kun pidätin ohjista. Talon jälkeen mentiin hetki pikakävelyä (jonka aina lopetin pysähtymällä), jonka jälkeen Nepa alkoi pärskiä ja venyttää kaulaansa rentoutumisen merkiksi. Kai se sitten vain sai pienet traumat siitä talosta ja se on yhä jännä paikka. Noh, nyt jälkeenpäin päätettiin että aletaan vain menemään tuota lenkkiä niin Nepsukka tottuu. Loppumatkassa ei tosiaan ollutkaan sitten mitään ihmeellistä. Kuljettiin puolipitkillä ohjilla ja Nepalikin rentoutui mukavasti.
Talliin päästyämme hepat olivat ihan hikisiä joten harjattiin ne hyvin ja käytiin tarkistamassa, että tarhoissa oli vettä. Tässä välissä kaverini vei jo Iitun tarhaan ja asettui sitten kameran taakse. Kävimem tiellä ottamassa vähän kuvia, joista näkee kyllä edistyksen joka on tapahtunut VAIN kuukaudessa! Ja siitä olen aivan ihmeissäni, mutta tietysti iloinen. Hieno ratsu siitä tulee.

Kuvausten jälkeen puin Nekulle ostamani kärpäshapsun, joka sopi mielestäni aika hyvin prinsessallemme. Juuri oikea väri ja ajankohta! Sovituksen ja parin kuvan jälkeen vein Nepan takaisin tarhaan, jossa kaverini oli vielä pakko räpsiä pari kuvaa Nepalista.
Nekulle on muuten myös muodostunut hirveä määrä lempinimiä! En tiedä, oletteko jo huomanneet? Nekku, Nepa, Neksu, Nepali, Rinsessa, Prinsessa, Nepsukka jne. jne. äärettömiin. Vaihdettiin myös nivelkuolaimet fullcheek kolmipaloihin, jotka ovat tähän asti toimineet hyvin! Paremmin kuin nivelet nimittäin Nepa on herkempi eikä pelaile niillä niin paljon kuin nivelillä. Mutta siltikin kuolainten etsintä jatkuu, nimittäin myös fullcheekeillä Nepa pelailee vaikkei yhtä paljon kuin nivelillä. Meille saa myös ehdottaa kuolaimia testaukseen!

Aivan ihanaa kesän alkua kaikille!