6. Amorin nuolet

Nyt on tullut vähän väliä viime postauksesta, mutta mulla on ollut nyt hirveesti tekemistä Nepan ja koulunkin kanssa. Mutta ihan ensiksi, meillä menee superhyvin! Ja miksikö otsikko on mikä on? No siksi, että mä olen jo nyt rakastunut tuohon prinsessaan. Nepalta meni ohitse kiima joten se sähläyskin loppui ja sieltähän paljastui mitä ihanin ja kiltein tamma, jolla on paha pakkomielle ruohoon - ja leipään (tosin mitäs me sitä sille syötetään?)

Ollaan nyt alettu ratsastamaan Nepaa lähes joka päivä, että saataisiin sille jonkinlaisia ratsulihaksia ja muutenkin tasapainoa kantaa ratsastajaa sekä kävellä samaan aikaan. Ollaan myös arveltu, että nuo tämän hetkiset nivelkuolaimet on liian paksut joten tilattiin sovitukseen uudet kuolaimet. Jännää :)
Aluksi (eli tässä parisen viikkoa sitten), kun alettiin nousemaan sinne satulaan useammin niin Nepa ei millään veinannut pysyä paikoillaan. Se olisi halunnut lähteä heti kävelemään tai väistänyt sivulle. Niimpä opetettiin meidän rinsessa siihen, että kävellään tuolin viereen ja kun Nepa seisahtuu niin annetaan leipä, jota se alkaa mussuttaa. Sen aikana kiivetään selkään ja annetaan vielä selästä toinen leivänpala, jolloin tää fiksu neiti jää seisomaan ja odottamaan. Ja Nepa on hoksannut sen tosi hyvin! Nykyään sillä on jo kaula kaarrettuna satulaan päin, vaikka en olisi vielä edes ehtinyt kiivetä satulaan!

Juoksutus menee jo kuin arkipäivää. Siinä ei ole mitään ongelmaa, paitsi että välillä Nepa pienentää ympyrää ihan itse eikä millään suostuisi juoksemaan isommalla ympyrällä. Mutta tästäkin ollaan pääsemässä pois :) Laukka nousee yhä hyvin molempiin kierroksiin, vaikka vasen kierros onkin heikompi. Mutta uskon senkin johtuvan siitä, että ravurit on tottuneet juoksemaan oikeaan kierrokseen. Niimpä vasenta pitää vain vahvistaa.

N. viikon vanha kuva. Nyt maa jo vihertää!

Ratsastaessa aluksi oli sellainen ongelma, että kun Nepalta pyysi ravia se pudotti vähän ajan päästä takaisin käyntiin. Mutta annettiin aina uudestaan pohkeita ja pyydettiin ravia uudestaan. Tämäkin alkaa siis jäädä pois :) Viimeksi ravasimmekin yhteensä 5 kierrosta pellon ympäri, joka on mielestäni hyvä harppaus eteen päin! Varsinkin kun ravi ei ollut ravuriravia vaan hallittua ja rauhallista. Pakko vaan olla ylpeä tästä kultakimpaleesta <3

Muuta merkittävää ei nyt olekkaan ehtinyt tapahtua. Ostettiin uusi sadeloimi niin nyt on kaksi sadeloimea, että voidaan vaihdella jos toinen on märkänä :) Sekin on kauniin sininen, kun muita värejä ei ollut tarjolla. Samoin uusi riimu ja naru (kuten kuvasta näkyy) on löytynyt jotenkin salaperäisesti... Nepalla vaihdettiin myös ruokintaa, sillä mukaan saatu ruoka loppui jo ja omistajan luvalla saatiin ostaa uutta. Niimpä pitkän pähkäilyn päätteeksi päädyttiin Racing Builder Mixiin jota mennään ainakin tämä yksi säkki. Emme kuitenkaan tarjoa sitä ihan täysrehuna vaan annamme rinnalla muutakin. 

Oon nyt myös käynyt kävelemässä loppukäynnit maastossa ja täytyy sanoa, että ilman kiimaa tämä prinsessa on kyllä aika maastovarma. Nimittäin tällä viikolla kävelin tuttuun tapaan loppukäynnit maastossa ja oltiin jo tulossa kotiin päin, kun fasaani hyppäsi puskasta ihan vieressämme. Itse säikähdin enemmän kuin hevonen. Nepa nimittäin otti yhden askeleen kauemmaksi linnusta ja jatkoi sitten kävelyä normaaliin tahtiin. Tekee se kiima ihmeellisiä muutoksia hevosissa :)