perjantai 29. heinäkuuta 2016

11. Kynitty kana

Heipodei pitkästä aikaa!

Olin tosiaan lomamatkalla viimeiset pari viikkoa ja siksi täällä blogin puolella on ollut todella hiljaista. Pöytäkonetta kun ei oikein voi raahata mukanaan! Nekulle kuuluu hyvää ja se nautiskelee tälläkin hetkellä olostaan laitumella. Tosin paarmoista ja muista ötököistä on tullut melkein sietämättömiä. Niimpä päätin ostaa Nekulle ötökkäloimen, koska joka kerta kun olen hakenut sen tarhasta, raukan kaula ja ryntäät ovat olleet aivan veressä - kiitos ötököiden. Ja kyllä, meillä on ötökkämyrkyt käytössä, mutta tuntuu ettei ne nykypäivänä auta yhtään. Niimpä katsoin viisaimmaksi hankkia ötöloimen ja siihen hupun. Mutta näistä ostoksista lisää seuraavassa postauksessa!

Viime viikolla kävin ensimmäisen kerran kunnolla maastossa Nepalin kanssa. Mukaan lähti tallin omistaja Iitulla joten ei tarvinnut mennä ihan yksikseen. Aluksi mua vähän jännitti, että mitähän Nepa sanoo, koska kuulemani mukaan sillä ei ole hirveän aktiivisesti maastoiltu vuoteen. Ja vielä kun lähdimme ihan uudelle reitille! Maastolenkki oli arviolta n. 6km pitkä ja menihän siinä aikaa 1h ja 25min. Kysessä oli ihan käyntimaasto, koska uusi reitti ja niin paljon katseltavaa Nepalle, mutta kokeilimme huvikseen myös pienen pätkän ravia. Emme siis ole vielä ravanneet kertaakaan yhtä aikaa jonkun toisen hevosen kanssa joten sekin vähän jänskätti! Mutta ihan turhaan; Nepa ravasi kiltisti Iitun perässä ja oli täysin hallinnassa. Iitu enemmänkin kuumui ja olisi halunnut painella kovempaakin. Nekku ei säikkynyt mitään ja kulki muutenkin ihan kuin olisi aina mennyt sitä reittiä. Ihan uskomatonta! Ja olen todella ylpeä ja tyytyväinen Nepaan. Muutenkin tuntuu, että kaikki asiat ovat sille ihan fine ja se oppii todella nopeasti. Tuon maastoreissun jälkeen hepat oli tietty hikisiä, kun aurinko paistoi ja oli lämmintä, mutta tyytyväisinä ne lähtivät laiduntamaan. Tekisi mieli niin hehkuttaa Nekkua koko ajan, mutta sitten tää teksti voisi mennä vähä mauttomaksi eikä kukaan jaksais lukea näitä postauksia - siispä pysytään neutraalissa tekstissä! (Tai ainakin yritetään!)


Maastoon lähdössä!
Myrsky & Tähti
Nepa koki myös viime viikolla täydellisen muodonmuutoksen; otin fiskarsin sakset omiin pikku kätösiini ja napsasin harjan pois. Eli toisinsanoen meidän neidillä on nyt pystyharja! Ja miksi? Koska Nepan harja on kasvanut vähän hassusti ja se oli joistain kohdista pidempi kuin toisesta. Ja myös siksi, että itse suorastaan jumaloin pystyharjoja. Operaatio kesti kaksi päivää: ensimmäisenä päivänä leikkasin raa'alla kädellä ja toisena päivänä tasoittelin ja leikkelin harjan samanpituiseksi joka puolelta. Ja täytyy sanoa, että olen yllättävän tyytyväinen lopputulokseen! Samalla napsasin hännänkin lyhyemmäksi, kun se alkoi laahaamaan jo maassa.


Anteeksi laatu, otettu puhelimella. Kuvan jälkeen tapahtui vielä harjan tasoitus :) Viime postauksen kuvia voi vilkaista niin näkee neidin harjatyylin ennen muodonmuutosta!

Meidät löytää nyt myös instagramista: siloistasatulaan

Millainen harjatyyli teidän hevosilla on? Tai millaisesta tyylistä te pidätte?

2 kommenttia:

  1. Tykkään itse pitkästä liehutukasta ja hyvää vauhtia ollaankin semmosta halille kasvattamassa. :D Mailin harja taas ei kasva millään! Pystytukka on kiva, mutta ratsutukka on sellainen joka ei oikein miellytä silmää.
    Nepasta on alkanut tulla oikeasti hyvännäköinen hevonen. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paksu liehuharja on kyllä myös ihana! Mutta ohuessa harjassa se näyttää vähän hassulta :D Ratsuharja on myös itsellä sellainen, joka ei vain kolahda. Se teidän uusi hevonen, Hali, on kyllä hienon näköinen!
      Ja Nepsukka kiittää! <3

      Poista

Kommentoithan asiallisesti ;)
Kommentti kommentista!